torstai 3. maaliskuuta 2016

Mauri

Vuosikaudet olen haaveillut omasta koirasta, etenkin corgista. Oma koira on ollut kuitenkin vain haave, koska opiskelut ja opiskelujen ohella tehdyt työt ovat vieneet niin paljon aikaa. Valmistumisen jälkeen myös ukkokullan lämmittely vei aikansa. 

Corgista voit rotuna lukea täältä

Kun väsytystaistelu oli käyty loppuun alkoi vimmattu kasvattajien nettisivujen selaaminen. Halusin koiran kokeneelta kasvattajalta ja järkevän välimatkan päästä Tampereelta. Pariin kasvattajaan otin yhteyttä ja Nummelasta tärppäsi. Pennut olisivat luovutusiässä meille sopivaan aikaan ja yksi uros 10.11. syntyneestä pentueesta olisi mahdollisesti vielä vapaana. 3.12. oli se onnen päivä, kun tapasimme tulevan perheenjäsenemme, vielä silloin nimeämättömän urospennun.


Alkoi pitkä odotus, joka palkittiin 9.1. Koiran nimesimme Mauriksi, sillä näyttäähän se aivan siltä! Maurin virallinen nimi on Serpamin Be My Fellow. Osuva nimi! 

Alkutaival oli hyvin kivuton. Toinen oli (ja on yhä) niin reipas. Uudessa kodissa odottavat kissat eivät pelottaneet yhtään. Yöt nukuttiin (ja nukutaan yhä) vikisemättä sängyn vieressä. Eikä hirvittävät paukkupakkasetkaan haitanneet, alusta alkaen ulkona on ollut kivaa. 


Tässä parin kuukauden aikana Mauri on sulautunut joukkoon saumattomasti. Kissoista asia voi olla toinen. He eivät vielä ole lämmenneet uudelle innokkaalle pikkuveljelle. Pikkuhiljaa, pienin askelin. 


Maurista tulee oletettavasti aika iso äijä. Ensimmäisillä rokotuksilla painoa oli 6 kiloa ja tällä viikolla tehosteita haettaessa 7.8 kg. Eläinlääkäri kehui raamikkaita lihaksia ja huvittui ISOISTA korvista. Kehuja Mauri sai myös käyttäytymisestään, on todella reipas ja rohkea poika. 


Luonteeltaan Mauri on todella reipas (tuliko jo varmasti selväksi?). Uudet ihmiset, paikat eikä koirat häntä pelota. Hän suhtautuu innokkaan uteliaasti kaikkeen uuteen. Lisäksi Mauri on todella nopea oppimaan. Jaksaa hämmästyttää, kuinka helpolla näinkin kokemattomat koiranomistajat saavat taottua oppeja tämän päähän. Ainoana miinuksena sanottakoon näykkiminen. Pohkeissa on pieniä reikiä ja mustelmia, myös kenkiä on tuhottu useammat. Mutta eiköhän tästäkin tavasta eroon opita. 


Ikää Maurilla on nyt 16 viikkoa. Jäämme innolla odottamaan, mitä yhteinen elämä tuo tullessaan. 

2 kommenttia:

  1. Voi mikä ihanuus on hän... (: Meillekin tulee joskus vielä tuommoinen, kunhan elämäntilanne antaa myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aivan loistava tyyppi :) Suosittelen!

      Poista